Lisäksi vaaditaan, että alumiinioksidin liukenemisnopeus kryoliittisulassa on nopea, elektrolyyttisen kennon säiliön pohja on syvä ja syvä; kuoren lämmöneristys elektrolyytissä on hyvä; kosteus ei ime ilmaan, lentämishäviö on pieni, juoksevuus on hyvä ja kuljetus on kätevää. Elektrolyyttikennon syöttö on kätevää. Kaikki nämä ominaisuudet riippuvat alumiinioksidin fysikaalisista ominaisuuksista.
Alumiinioksidin fysikaalisten ominaisuuksien karakterisoinnissa käytetyt indikaattorit ovat: lepokulma, α-Al 2 0 3 -pitoisuus, irtotiheys, hiukkaskoko ja ominaispinta-ala sekä kulumiskerroin.
1. Lepokulma. Alumiinioksidin lepokulma viittaa materiaalin taipumukseen, joka kertyy luonnollisesti tasaiselle tasolle. Alumiinioksidi, jolla on suurempi hajotuskulma, liukenee paremmin elektrolyyttiin, ja se voidaan peittää hyvin elektrolyyttikuorella elektrolyysiprosessin aikana, ja myös lentämishäviö on pieni.
2. a-Al203-pitoisuus. A-Al 2 O 3: n pitoisuus alumiinioksidissa heijastaa alumiinioksidin paistumisastetta. Mitä korkeampi kalsinointiaste, sitä enemmän a-Al 2 O 3 -pitoisuutta, alumiinioksidin hygroskooppisuus vähenee lisääntyessä a-Al 2 O 3 -pitoisuutta. Siksi elektrolyysiä varten tarkoitetun alumiinioksidin on sisällettävä tietty määrä a-Al 2 O 3: ta . A-Al203: n liukoisuus elektrolyyttiin on kuitenkin huonompi kuin -Al2O3: n.
3. Suvaitsevaisuus. Alumiinioksidin irtotiheys viittaa materiaalin tilavuusyksikön painoon luonnollisessa tilassa. Alumiini, jolla on yleensä pieni irtotiheys, helpottaa liukenemista elektrolyyttiin.
4. Hiukkaskoko. Alumiinioksidin hiukkaskoko viittaa sen paksuusasteeseen. Alumiinioksidin hiukkaskoon on oltava sopiva, liian karkea elektrolyytissä, jotta se liukenee hitaasti tai jopa saostuu; säännöt ovat helppo lentotappio.
